perjantai 31. lokakuuta 2014

juoksukoulua Karkun evankelinen opisto

huoneeseen olin tutustunut ja sitten lähdin ekaan tapaamiseen. meillä oli aulassa pieni välipala... smootieta... oli hyvää, mutta nyt en muista kenen firman se oli. sitten siinä oli leipää, ja leivänpäällisiä, kahvia, teetä, mehua, jugurttia se oli valion. :)

tutustuimme siinä samalla kuin söimme välipalaa. Sinne oli tullut myös kaksi kuuroa naista. ja heillä oli avustajat mukana. mahtava juttu.

sitten oli noin minun ikäistä porukkaa ja nämä kaksi nuorta alle 18v.
melkein kaikki olivat tulleet joko aviopuolison kanssa tai ystävänsä kanssa.
Seinäjoelta oli tullut nuori mies yksin.

syömisen jälkeen siirryimme luokkahuoneeseen ja siellä meidän juoksukoulun vetäjä kertoi itsestään. nyt en muista hänestä oikeen mitään mutta yrintän laittaa hänestä myöhemmin pienen esittelyn kun otan selvää nimestä. Sitäkään en nyt muista ;)

toisetkin sitten esittelivät itsensä ja kertoivat mm. mistä sai kiponän lähteä tänn, mitä tavoitteita on ja paljonko on harrastanut juoksemista.

huomasin pettymyksekseni, että vaikka kurssia oli mainostettu myös aloitteleville niin nämä kaikki jotka olivat mukana olivat juosseet enenmmän. suurin osa oli osallistunut puolimaratoonille tai johonkin juoksukilpailuihin.
minä tunsin itseni pieneksi ja huonoksi.

minä joka ei ole juossut moneen vuoteen ja silloinkin kun on juossut niin ei monta sataa metriä kerralla.... eli oikeesti ei yhtään.

mutta kipinän sain siitä kun poikani aloitti keväällä suunnistuksen salat... yritin ensin hänen kanssa kirtää, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.
niin nyt syksyllä kun ystäväni aloitti juoksukou´lun meidän paikkakunnalla ja ylipuhui myös minut sinne mukaan, kun ilmoitin ensisijaisesti tyttäreni sinne. Hän kun ei harrasta mitään liikuntaa ( jollei ponien kaa touhuumista lasketa liikunnaksi )
kävimme flikan kanssa siellä 5 torstaita huonolla menestyksellä... oltiin niitä huonompia...

VÄLILLÄ MIETIIN ETTÄ ONKO MEISTÄ HUONOMPIA JUOKSIJOITA????

Lupaisn pojalle syksyllä viimeisellä suunnitusillassa (jolloin hän taas kerran eksyi kun yritti oikaista )
että nyt äiti aloittaa kuntoilun ja ensi kesänä juoksen sun kanssa iltarastit läpi!!!

eli tavoitteeni on ensi kesänä juosta poikani kanssa iltarastit läpi! Poikani vauhtia :)

EIKÖ OLE HYVÄ TAVOITE?

lähdimme sitten pienelle lenkille... kaikki kokoonnuimme pihalle ja siitä mietimme että jos juostaa tuosta kilometri tuohon suuntaa ( ensin ylämäkeen ) ja palaamme sitten samaa tietä takaisin eli kahden kilsan lenkki.

ja niin sitten lähdimme hitaasti eteenpäin... ( minun mielstä kyllä aika vauhdikkaasti ylämäkeen... olisin kävellyt mutta olisin jäänyt jälkeen )

jaksoinn juosta puolikilsaa... eli mäki ylös ja mäki alas ja hetken tasaista... sitten oli pakko ottaa kävely vauhti... veren ja oksennuksen maku suussa, mutta niin he kaikki jatkoivat juoksemista eteenpäin... kävelin hetken perässä , mutta perässä en pysynyt... harmitti tosi paljon ja käännyin sitten takas... kävelin hissukseen, että jos vaikka saisivat kiinni.... kävelin rannalle ja kierten pihaa, mutta ei ketään näkynyt, itkukin tuli kun olin niin epäonnistunut ttas kerran, miksi valitsen aina väärin...

menin huoneseeni itkemään ja kyllä mua harmitti tosi lujaa!!!

sinne mä jäin koko illaksi... oli kuulemmma ihmetelty että missä mia on?

noin klo 21.30 tuli se nuori poika ( joka otti meidän ilmoittautumiset vastaan ) kysymään minulta että pärjäätkö ja onkio kaikki hyvin?

no mua tosisaan harmitti ihan mielettömästi niin vastasin että kyllä on kaikki hyvin.... VAIKKA EI TODELLAKAAN OLLUT!!!





sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Juoksukoululeiri osa I karkun evankelinen opisto

Ystäväni naamakirjassa laittoi mainoksen juoksukoululeiristä joka järjestetään Karkun evankelisellä opistolla Sastamalassa.


Ajattelin että minä haluan osallistua siihen. Siellä on myös raamattuhetkiä Joonan kirjasta.
Se on se kuuluisa raamatun henkilö joka joutui valaan vatsaan :)

Mietin ja pähkäilin asian kanssa paljon. Tunsin huonoa omaatuntua asiasta kun lähtisin ilman lapsia.
ja vielä koko viikonlopuksi.

pari viikkoa ennen tätä viikonloppua olimme siis minä ja lapset yhden ystävä perheen luona ja aloin siellä jutella tästä viikonlopusta että tekis mieli mennä sinne. No ystäväni sanoi että hänen yksi tuttu oli huokutellut häntä kyseiselle leirille, mutta siinä vaiheessa hän oli kieltäytynyt, mutta hei voishan sitä lähteä. hän voisi kysyä siltä tutulta että lähtiskö hän meidän kanssa.

innostui asiasta ihan tosissaan ja ilmoittauduin leirille, kävin lenkillä monena päivänä peräkkäin. ostin urheiluliikkeestä huosut ja takin ( olin muutekin jo niitä suunnitluut mutta nyt tuli hyvä sauma toteuttaa suunnitelmani )  !!

Mutta ei hyvää ilman huonoa tuuriakin!
ystäväni soitti mulle perjantai aamulla klo 8.40 että hän on tullut flunssaan eikä kyllä jaksa lähteä mihinkään juoksukoululeirille :( oli todella pettynyt olo ja sellainen vielä että enpä taida minäkään lähteä mihinkään.
leiri on maksettu mutta kyllä minä sen kestän.

tyttäreni oli lähtenyt keskiviikkona ystävänsä ja hänen äidin kanssa Tampereelle ja hänelle laitoin viestiä etten taida nyt sinne juoksukouluun lähteä... häneltä tuli viesti että totta kai lähdet.
mikset lähtis?

no minä pakkasin tavarat ja lähdin vähän jännitys mielessä... kun en tunne varmaan ketään sieltä!

meitlä ei matkaa paikan päälle ole kuin 122km, että ei pitkä matka!

saavuin perille ja menin ilmoittautumaan niin vastaan tuli eka tuttu! Ystävnäni tytär Kalannista!

sain huoneen ja avaimen ja saan nukkua yksin kun ystävni ei nyt tullutkaan!

huone oli kiva ja kodikas. huoneessa on oma wc ja suihku. Kaksi sänkyä, kaksi pöytää, tuolia ja yöpöytää! Mukava.

lauantai 25. lokakuuta 2014

tupperware

 Olin tänään Tubberware kutsuilla. Em ole nyt hetkeen ollutkaan... muutama vuosi väliä.
No tästä kannusta olen kuullut aika monta kehua, että nyt halusin mennä paikan päälle kuulemaan millainen tämä ihme kannu oikeen on!
Kätevä kannu valmistukseen, lämmitykseen, säilytykseen ja tarjoiluun. MicroCook-sarja on suunniteltu erityisesti mikrouunikäyttöön ja kestää lämpötiloja -25 ˚C - +200 ˚C.

Kannun sisäpuolella on mittaviivat.

Käytä sitä: kastikkeiden valmistukseen, suklaan sulatukseen
Mitat: L: 15,5 cm, P: 20,6 cm, K: 12,9 cm!
Tällä kannulla voi kuulemma valmistaa vaikka suklaakakun taI kakkupohjan mikrossa!!! On se sitten todella kätevä kannu!

Mutta mietin vain ihan tota toistakin puolta asiasta.
Tyttäreni on jo reilu 10 vuotiaasta lähtien tehnyt ruokaa ja leiponut vaihtelevasti.
Ja olen opettanut hellan ja uunin käytön. Hän on tehnyt kakkupohjia uuniissa ja monia muitakin uunissa että hellalla.

Harmittaa kaikki valmiit ruoat kaupassa... ei muuta kuin annos mikroon ja syöt hyvää perus koti ruokaa... Äitien tekemään ( saarioinen )

haluan että tyttöni oppii tekee ruokaa ja oppii leipoo kaikennäköistä ja makuista hellalla ja uunissa! Mikroa käyttäen esim. sulatukseen tai pikaisesti pienten asioiden lämmitykseen.

perunat kuuluu keittää hellalla... ei mikrossa. riisi kattilassa... ei muoviastiassa mikrossa!

no tää nyt on mun mielipide!

LUKISIN MIELELLÄNI TEIDÄN MIELIPIDE ASIASTA :)



 
No tämä pursotin meillä onkin ja olen todennut että on kyllä helppo ja hyvä laite. Helppo täyttää kermavaahdolla ja helppo pestä puhtaaksi ja ennen kaikkea helppo säilyttää pursottimet.
no kaikkia pursotin osia ei olla käytetty.
 
Anna kakuillesi ylimääräistä säihkettä kauniilla koristelulla.
Pursotinta voidaan käyttää moneen eri asiaan 5 eri pursotinterän ansiosta. Terät vaihdetaan ulkopuolelta, joten voit vaihtaa ne helposti käytön aikana. Siinä on leveä suuaukko, joten se on helppo täyttää. Jos sinulle jää vähän tähteeksi, voit laitta kannen päälle ja säilöä loput jääkaappiin.
Käytä sitä: Marenkien, perunamuusin, kermavaahdon, kakkukreemien pursottamiseen.
Mitat: L:11,1 cm K: 11,7 cm

perjantai 10. lokakuuta 2014

kummittelua

ystäväni kertoi minulle että heidän talossa kummittelee.... siis hä? ja te asutte siellä? oletko ihan varma?
heillä on vanha rintamamiestalo... ja ovat sitä nyt peruskorjanneet vähitellen... pikkuhiljaa.

heidän yläkerrassa asuu pieni tyttö ja ulkorakennuksessa / navetassa mies. No tuota miestä ei ole nähty kuin muutaman kerran, mutta pikkutytöstä on useita erihavannoita , eikä pelkästää talon omalta väeltä vaan yhdeltä heidän työmieheltä ja sitten tutulta.

talonomistaja pariskunta nukkuu alakerrassa ja usein nukkumaan mennessä kuulevat yläkerrasta "askeleita"... alakerrasta ei ole tytöstä suoranaista havaintoa, mutta yläkerrassa on.

kerron nyt muutaman jutun josta kuulin.

pariskunnalla oli työmies päivän töissä ja kun he tulivat iltapäivästä kotiin töistä niin työmies kysyi heiltä että onko teillä lapsi? pariskunta katsoi työmiestä ja vastasivat ettei ole.
työmies siihen että kun kuului pienen tytön naurua tuolta yläkerrasta!!

ja toinen juttu oli... pariskunta oli purkanut yläkertaan menevät rappuset, kun heillä oli tarkoitus hiota, ja maalata ne uudelleen. heillä oli sen aikaan tikapuut rappusten tilalla.
yhtenä iltapäivänä auringon vielä paistaessa ihanasti ikkunasta sisään pariskunnan emäntä oli istunut yläkerrassa ( siellä missä tämä niin sanottu aave / tyttö "asuu" )
ja katsellut telkkaria niin yhtäkkiä oli alkanut kuulumaan askelia ihan kuin joku kävelisi rappusia pitkin ylös... ja heillähän oli rappusten tilalla tikapuut!!! ja emäntä odotti että kukahan sieltä tulee ja odotti että oviaukkoon ilmestyy joku, mutta ketään ei näkynyt.

kolmas juttu oli että... emännän ystävä oli kylässä ja istui alakerrassa keittiöpöydän äärellä lukien lehteä. emäntä oli ollut yläkerrassa tietokoneen ääressä jotain lukemassa ( istui sellaisella tuolilla mikä liikkuu pyörillä. Oli lähtenyt jossain välissä ulos eikä ystävä muistanut sitä enää... )

ystävä huikkaa hetken päästä emännälle että laita sieltä tietokoneelta jotain musiikkia tulee kun on niin hiljaista. oli kuulunut kun tuoli oli liikkunut toisesta päästä huonetta tietokóneen luo ja ystävä ajatteli että emäntä oli sen kanssa liikkunut... odotti hetken että eikö musiikkia ala kuulumaan ja sitten yhtäkkiä muistanut että ei vitsit kun emäntä olikin ulkona!!!

Siis aika pelottavaa vai mitä?
onko teillä mitään kokemuksia tälläisesta?

itse en ole kokenut mitään... minähän pelkään jopa omaa varjoani... uskon vahvasti "aaveisiin" vaikka välillä tuntuu että onkohan niitä nyt ihan oikeesti!!!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

some lakko loppui!!!

Nyt se sitten lopui. Ja täytyy sanoa että eipä flikalla paljon sitä "ylimääräistä" aikaa jäänyt vaikka ei somessa ollutkaan. No viikonloppu meni kyllä leireillessä että viikonloppu se taitaa olla pahin tässä some lakkoilussa. :)

no olenko tyytyväinen tulokseen... no olishan sitä voinut jatkaa ;)

jutteli kyllä tekevänsä uudelleen, mutta katsotaan nyt kuinka kauan siihen menee. No aika kovaa hän haluaisi iphone puhelimen niin uskon ja luotan että piakkoin on jatkoa luvassa.