huoneeseen olin tutustunut ja sitten lähdin ekaan tapaamiseen. meillä oli aulassa pieni välipala... smootieta... oli hyvää, mutta nyt en muista kenen firman se oli. sitten siinä oli leipää, ja leivänpäällisiä, kahvia, teetä, mehua, jugurttia se oli valion. :)
tutustuimme siinä samalla kuin söimme välipalaa. Sinne oli tullut myös kaksi kuuroa naista. ja heillä oli avustajat mukana. mahtava juttu.
sitten oli noin minun ikäistä porukkaa ja nämä kaksi nuorta alle 18v.
melkein kaikki olivat tulleet joko aviopuolison kanssa tai ystävänsä kanssa.
Seinäjoelta oli tullut nuori mies yksin.
syömisen jälkeen siirryimme luokkahuoneeseen ja siellä meidän juoksukoulun vetäjä kertoi itsestään. nyt en muista hänestä oikeen mitään mutta yrintän laittaa hänestä myöhemmin pienen esittelyn kun otan selvää nimestä. Sitäkään en nyt muista ;)
toisetkin sitten esittelivät itsensä ja kertoivat mm. mistä sai kiponän lähteä tänn, mitä tavoitteita on ja paljonko on harrastanut juoksemista.
huomasin pettymyksekseni, että vaikka kurssia oli mainostettu myös aloitteleville niin nämä kaikki jotka olivat mukana olivat juosseet enenmmän. suurin osa oli osallistunut puolimaratoonille tai johonkin juoksukilpailuihin.
minä tunsin itseni pieneksi ja huonoksi.
minä joka ei ole juossut moneen vuoteen ja silloinkin kun on juossut niin ei monta sataa metriä kerralla.... eli oikeesti ei yhtään.
mutta kipinän sain siitä kun poikani aloitti keväällä suunnistuksen salat... yritin ensin hänen kanssa kirtää, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.
niin nyt syksyllä kun ystäväni aloitti juoksukou´lun meidän paikkakunnalla ja ylipuhui myös minut sinne mukaan, kun ilmoitin ensisijaisesti tyttäreni sinne. Hän kun ei harrasta mitään liikuntaa ( jollei ponien kaa touhuumista lasketa liikunnaksi )
kävimme flikan kanssa siellä 5 torstaita huonolla menestyksellä... oltiin niitä huonompia...
VÄLILLÄ MIETIIN ETTÄ ONKO MEISTÄ HUONOMPIA JUOKSIJOITA????
Lupaisn pojalle syksyllä viimeisellä suunnitusillassa (jolloin hän taas kerran eksyi kun yritti oikaista )
että nyt äiti aloittaa kuntoilun ja ensi kesänä juoksen sun kanssa iltarastit läpi!!!
eli tavoitteeni on ensi kesänä juosta poikani kanssa iltarastit läpi! Poikani vauhtia :)
EIKÖ OLE HYVÄ TAVOITE?
lähdimme sitten pienelle lenkille... kaikki kokoonnuimme pihalle ja siitä mietimme että jos juostaa tuosta kilometri tuohon suuntaa ( ensin ylämäkeen ) ja palaamme sitten samaa tietä takaisin eli kahden kilsan lenkki.
ja niin sitten lähdimme hitaasti eteenpäin... ( minun mielstä kyllä aika vauhdikkaasti ylämäkeen... olisin kävellyt mutta olisin jäänyt jälkeen )
jaksoinn juosta puolikilsaa... eli mäki ylös ja mäki alas ja hetken tasaista... sitten oli pakko ottaa kävely vauhti... veren ja oksennuksen maku suussa, mutta niin he kaikki jatkoivat juoksemista eteenpäin... kävelin hetken perässä , mutta perässä en pysynyt... harmitti tosi paljon ja käännyin sitten takas... kävelin hissukseen, että jos vaikka saisivat kiinni.... kävelin rannalle ja kierten pihaa, mutta ei ketään näkynyt, itkukin tuli kun olin niin epäonnistunut ttas kerran, miksi valitsen aina väärin...
menin huoneseeni itkemään ja kyllä mua harmitti tosi lujaa!!!
sinne mä jäin koko illaksi... oli kuulemmma ihmetelty että missä mia on?
noin klo 21.30 tuli se nuori poika ( joka otti meidän ilmoittautumiset vastaan ) kysymään minulta että pärjäätkö ja onkio kaikki hyvin?
no mua tosisaan harmitti ihan mielettömästi niin vastasin että kyllä on kaikki hyvin.... VAIKKA EI TODELLAKAAN OLLUT!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti