sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

maasto mentiin lujaa ja kovaa

Kummityttöni ja hänen äiti tulivat meille lauantaina ja olivat yötä. He toivat heidän hönö marsun meille kun äidillä on heinäallergiaa ja se on äitinyt niin pahaksi että on parempi ettei sisällä ole sellaisia eläimiä jotka syövät heinää. Ja meillehän sopii kun meillä on ennestään pari tyttö marsua... kaveri heille tai sanotaanko että hönölle kavereita. ;)
kummitytön kanssa mentiin sitten liikuttaa ponit (kun iidalotta oli Pietarsaaressa puhalliorkestereiden sm kisoissa ( olivat neljänsiä, Onnea) )
pelikkarille satula selkään ja kummityttö sinne selkään myös ;)
minä menin iivana´lla kärryillä ja hienosti meni pihalla ratsasteltiin ja kärryteltiin... pleikkarin kanssa mentiin käyntiä pitkän aikaa kun kummityttö ei ollut hetkeen ratsastanut joo varmaan 4kk viimeksi ja silloinkin pleikkarilla... me mentiin iivanan kansssa kärryillä voltteja ja ympyröitä ja pyörittiin aravattiin laukattiin ja hurjasteltiin. Iivana kuuntee tosi hienosti pihalla kun mennnään. on niin rauhallinen poni pihalla.
Sitten KT alkoi ravata ja laukkaakin meni ja ympyröita ja suunnan vaihtoja ja ja ja mitä nyt kentällä tehdään. sitten hetken päästä sanoin että heti kun oot valmis niin mennään toi kytölän lenkki ja KT oli heti valmis. kun lähdettiin ja mentiin niin ainakin iivana muuttui heti levottomaksi ja tuntui että poni ei kuunnellut mua enää???
ja se kohta kun normaalisti lähdetään laukaa niin vähän enenn sitä niin iivana lähtee ja vaikka kuinka vedän ohjista niin ei kuunnellut ei mitään tehoA huudan vain KT:lle että nyt mennään ja silllonn pleikkari lähti tulta perseestä sujahtaen suiiiiihhh!!!! ja iivanahan jää heti jälkeen mutta meno halut on kovat ja KT ja pelikakri ottaa käynnin hetken päästä ja me saadaan kiinni ensin ravilla ja otan ajoissa käynnnin ...ja kun saamme pleikkarin kiinni niin sitten taas iivana puree kuolaimeen ja lähtee hurjaan laukkaan ja mun pitää taas huutaa ettää mennään ja sitten taas mennään ja sellaista se lenkki sitten taas olikin! En ymmärrä mikä ihme sitä poikaa viiraa kun se noin on alannut käyttäytymään....
viime kesänä oli niin nätisti mutta kun syksy tuli niin näin mennään aina maastossa. Pihalla kun kuunteelee niin hienosti mun käskyjä ja mennään ravia vaikka iidalotta seisoisi pleikkarin kanssa keskellä pihaa.
no se on nyt tälläinen ajankohta pojalla ja kumminkin pärjätään pihalla niin hienosti että ei väliä vaikka ei sinne maastoon mennääkkään. pihalla on tilaa laukata ja tehdä ympyröitä yms.


minä haluasin mikropossun...

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti